Yleisiä tekniikoita amitratsijäämien ja sen metaboliittien analysoimiseksi ovat kaasukromatografia (GC), korkean -suorituskyvyn nestekromatografia (HPLC), kaasukromatografia-massaspektrometria (GC-MS) ja nestekromatografia-tandem-massaspektrometria-tandem-massaspektrometria {/MS-spektrometria). Näitä menetelmiä sovelletaan amitratsijäämien määrittämiseen erilaisista matriiseista, kuten mehiläistuotteista (esim. hunaja, emoaine), teestä, maidosta ja riisipeltovedestä.
Amitratsiin jäämien havaitseminen lasketaan tavallisesti amitratsin ja sen päämetaboliittien jäämien summana. . 2,4-dimetyylianiliini on sen tärkein jäämämerkki.
Amitratsin jäämien enimmäisraja (MRL) kiinalaisessa ruoassa määriteltiin aiemmin kansallisessa standardissa GB 16333-1996, "Amitratsin ja muiden torjunta-aineiden enimmäisjäämät elintarvikkeissa", joka on korvattu GB 2763 -standardisarjalla "Maximum Residuetic Limitides in Food". Nykyisten erityisten jäämärajavaatimusten tulee viitata viimeisimpään voimassa olevaan kansalliseen standardiin GB 2763.
Maatalousministeriön asiaa koskevien ilmoitusten mukaan amitrazin käyttö vesieläimissä on kiellettyä. Vihreän ruoan alalla NY/T 752 "Green Food - Bee Products" määrittelee rajat amitratsijäämille; näiden rajojen ylittäminen ei ole-vaatimusten mukainen.
Markkinavalvonta- ja hallintoosastot ovat havainneet tapauksia, joissa mehiläistuotteet sisälsivät liikaa amitratsijäämiä, mikä ei täytä vihreän ruoan standardeja.
